Ylivieskalaisen Tuokiotuvan tarina on kuin oppikirjaesimerkki yhteistyön ja sinnikkyyden voimasta. Yhteisestä Ovesta ry:n toiminnanjohtaja, Anne Isokoski , kertoi kaikille ikäihmisille avoinna olevan Tuokiotuvan syntyneen täysin vapaaehtoisvoimin. Isokoski aloitti itsekin vapaaehtoisena yhdistyksessä ja teki vapaaehtoistöitä kolmen vuoden ajan, ennen kuin jätti päivätyönsä vuonna 2017 ja hyppäsi projektitöihin. Juuri vapaaehtoisuus on Isokosken mukaan yksi tuvan menestyksen kulmakivistä: ”Tupa on kaikille kuin oma koti!” Isokoski kiteytti. Punainen tupa on avoinna joka päivä Tuokiotuvan idea lähti siitä, ettei ylivieskalaisille ikäihmisille ollut tarjolla kaikille aidosti avointa toimintaa. Eläkejärjestöjen koettiin olleen edelleen liikaa politiikkaan sitoutuneita. Isokoski luki Aino Tanskan idean kaikille avoimesta tapahtumapaikasta Kalajokilaakso-lehdestä ja otti saman tien itselleen täysin tuntemattomaan Ainoon yhteyttä. Samalla tavoin oli ajatellut myös Sirkku Vinkka,...

Minna Martiskainen tekee etsivää vanhustyötä Espoon Olarin seurakunnassa. Martiskaisella on pitkä historia sairaanhoidon ja palveluasumisen parista, mikä on antanut erinomaisen pohjan etsivälle työlle. ”Nyt koen ensimmäistä kertaa olevani omassa paikassani, juuri siellä, missä minun kuuluukin olla”, Martiskainen hymyilee kertoessaan työstään. Martiskainen sanoi aiemmassa työssään hoitaneen ihmisten fyysistä puolta, muttei pystynyt kohtaamaan ihmistä kokonaisuutena. Nyt kun Martiskainen hoitaa ihmisten henkistä ja mielen hyvinvointia, hän kokee olevansa omimmalla alallaan. Kotihoito apuna ihmisten kalastamisessa Martiskainen etsii yksinäisiä ikäihmisiä Espoon Olarissa, Matinkylässä ja Haukilahdessa. Keinoja ikääntyneiden ihmisten tavoittamiseen Martiskaisella on monia, mutta paras niistä on paikallisen kotihoidon kanssa tehtävä yhteistyö. Martiskaisella on muitakin yhteistyökumppaneita, kuten oman seurakunnan ja Espoon muiden seurakuntien työntekijät ja paikalliset järjest...

Kuvaaja: Heli Sainio Helsinkiläisen Käpyrinne ry:n Iloa Arkeen -pysäkkitoimintaa koordinoiva Mervi Leivo tekee työtään etsivän vanhustyön silmälasit päässä. Vaikka varsinaista etsivää vanhustyötä onkin Leivon työstä vain pieni osa, hän kuitenkin pitää etsivän työn otteen jatkuvasti mukana esimerkiksi järjestäessään tapahtumia ikäihmisille. Käpyrinne ry:n kaksi toimipaikkaa, Käpylän Pysäkki Käpylässä ja Kantin Pysäkki Töölössä, tarjoavat muun muassa palveluasumista.  Leivon ohjaamassa Pysäkki-toiminnassa tarjotaan ikäihmisille kiinnostavaa tekemistä, kuten muistelua ja erilaista ryhmätoimintaa. Voimanaisia- luento- ja keskustelusarjassa sukellettiin naistematiikkaan, keskusteluun virittävät muun muassa Assi Liikanen, Rosa Liksom ja Pirkko Lahti. Voimanaisia-sarja toteutettiin osana Kantin Pysäkin perinteistä Ikäihmisten yliopistoa. Ovet auki Leivo näkee palveluasumista tarjoavan taustaorganisaation olevan toisaalta etu, toisaalta haaste etsivässä vanhustyössä. V...

Väestö ikääntyy huimaavaa vauhtia. Enemmistö ikääntyvistä ihmisistä elää hyvää ja mielekästä elämää kotonaan, ja he ovat monella tavoin mahtava voimavara yhteisössä. Tavoitteena on, että ikääntyneet Ihmiset asuvat omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään.   Elämässä tulee akuutteja pieniä ja isoja avuntarpeita, joihin tarvitaan lisäapua. Kyky hakea, pyytää ja ottaa vastaan apua ovat ensiarvoisen tärkeitä taitoja, jotka edesauttavat asioiden sujuvuutta, jolloin ongelmat eivät todennäköisesti pääse kassantumaan.   Omaiset ja läheiset ovat edelleen merkittävä turvan ja avun lähde suurimmalle osalle ikääntyvistä ihmisistä. Myös naapuriapu voi olla käyttämätön resurssi. Entistä useammin myös ammattilaisten huolenpitoa ja hoivaa annetaan ikääntyneiden kotiin, mutta sen lisäksi tarvitaan muita ihmisiä tuomaan elämään sisältöä.  Pidä huolta. Uskalla kysyä! Yksin asuvalla ikääntyneellä ihmisellä tai apua tarvitsevalla iäkkäällä pariskunnalla voi läheisten apu olla ta...

Mereon Etsivän vanhustyön -projektin etsivät Päivi Kiuru ja Anneli Rissanen torjuvat työkseen yksinäisyyttä. Monet etsivien asiakkaista kertovat jo ensimmäisessä puhelussaan olevansa yksinäisiä: –  On ollut tätä keskustelua siitä, miten on vaikeaa sanoittaa omaa yksinäisyyttä. Ainakaan meidän asiakkailla ei sitä ongelmaa ole ollut, Päivi kertoo.  –  Ahdistaa olla yksin kotona, eikä mikään tunnu poistavan sitä ahdistusta, Anneli jatkaa. Oman elämäntarinan kertaaminen tärkeää Etsivät pohdiskelevat, miten osa asiakkaista on kokenut yksinäisyyttä, vaikka kalenteri olisi jo lähes täynnä. Anneli ja Päivi nostavat yhdeksi syyksi merkityksellisen tekemisen puutteen. Toisaalta he mietiskelevät myös sitä, etteivät kaikki iäkkäät välttämättä halua rasittaa läheisiään tai edes halua jakaa kaikkia kokemuksiaan perheensä kanssa. Toisinaan voi olla helpompaa puhua kokemuksistaan tuntemattomalle, etenkin jos kokemukset ovat olleet rankkoja. Yhtä kaikki, etsivät nostavat ...

Kiinnostukseni ikäihmisten arkea kohtaan syntyi sattuman ja rahapulan johdatuksesta. Oli vuosi 2004, opintoni olivat tauolla ja tarvitsin pitkäksi venähtäneen reissun jälkeen kiperästi töitä. Ensimmäinen kohdalle osunut avoin toimi oli sijaisuus kotihoitajana. Minulla ei ollut minkäänlaista hoitoalan koulutusta, mutta varahenkilövälittäjän mielestä se ei ollut este: ”Jos osaat vaihtaa vaippoja vauvoille, niin osaat vaihtaa vaippoja aikuisellekin.” Alalla oli huutava pula sijaisista. Varahenkilövälittäjä oli kannustuksessaan osittain oikeassa: työssä kyllä pärjäsi kohtuullisesti etnologiopiskelijan havainnointitaidoilla ja maalaisjärjellä. Nautin ikäihmisten kohtaamisista kahden kesken, heidän tarinoistaan ja arkielämän havainnoinnista. Varahenkilövälittäjä oli kuitenkin myös väärässä. Suuri haaste työssä oli toistuva riittämättömyyden tunne. Ammattiosaamisen puute lisäsi kollegoitteni työtä: jonkun piti aina hoitaa osa toimenpiteistä puolestani. Asiakkailla oli arjen haasteita, jo...

Katherine Schaflerin, newyorkilaisen psykoterapeutin, artikkelin mukaan kaikki ihmiset kyselevät toisiltaan jokaisessa kohtaamisessa neljää kysymystä joko tiedostetusti tai tiedostamattaan. Nämä neljä kysymystä vapaasti suomennettuina ovat: Näetkö minut?  Välitätkö siitä, että olen tässä?  Olenko sinulle tarpeeksi hyvä, vai pitääkö minun muuttua jollain tapaa?  Olenko sinulle merkityksellinen? Voinko aistia sen tavasta, jolla katsot minua?  Kysymykset ovat erittäin tärkeitä läheisissä ihmissuhteissa, mutta myös jokapäiväisissä kohtaamisissa. Jopa niissä satunnaisissa kohtaamisissa, jotka eivät toistu enää ikinä, saatetaan hakea vastausta näihin kysymyksiin. Schaflerin mukaan on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä katseellaan vastaamaan näihin kysymyksiin myöntävästi. Se tapahtuu oikeasti katsomalla ihmistä sen sijaan, että vain näkisi hänet. Tähän voi riittää jopa se, että lyhyen vilkaisun lisäksi katsoo ihmistä uudestaan vaikka vain sekunnin ajan. Etsi...