– On ollut tätä keskustelua siitä, miten on vaikeaa sanoittaa omaa yksinäisyyttä. Ainakaan meidän asiakkailla ei sitä ongelmaa ole ollut, Päivi kertoo.
– Ahdistaa olla yksin kotona, eikä mikään tunnu poistavan sitä ahdistusta, Anneli jatkaa.
Päivi ja Anneli tekevät etsivää vanhustyötä Helsingin kantakaupungin alueella. He aloittivat tänä syksynä toiminnan myös ihan uudella alueella, Vantaan Myyrmäessä. Päivi ja Anneli etsivät erilaisin keinoin yli 65-vuotiaita iäkkäitä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet kotiin. Suurin osa asiakkaista on itse ottanut yhteyttä etsiviin. Päivi ja Anneli kertovatkin heidän mainostaneen monipuolisesti somesta lehtimainoksiin ja lentolehtisiin asti. Lisäksi Päivi ja Anneli korostavat verkostoitumisen tärkeyttä etenkin toiminnan alkuvaiheessa, vaikkei jo syntyneitä verkostojakaan voi unohtaa, vaan suhteita on jatkuvasti pidettävä yllä.
Kynnys kotoa lähdölle voi kasvaa yllättävistä syistä
Mereon etsivät tekevät yksilötyötä. Ikääntyneen kotiin mennään joko yksin tai työparina, ja parin tunnin keskustelun aikana pyritään löytämään se seikka, johon ikääntyneet eniten tarvitsevat apua. Olipa kyse sitten ulkoilukaverin löytämisestä tai vaikka uuden käsilaukun löytämisestä, on apu aina yhtä tarpeen. Etsivät kertovat asiakkaasta, jonka kotoa lähteminen oli vaikeutunut esimerkiksi juuri siitä syystä, ettei hänellä ollut sopivaa kassia mukaan otettavaksi. Vetoketjut ovat pieniä, ja jos käsien toimintakyky on heikentynyt, voi siitä tulla kynnyskysymys.
Tapaamisen jälkeen pyritään löytämään ratkaisu ongelmaan tai vastaus toiveisiin. Asiakkuus ei suinkaan pääty kuin seinään, vaikka pulma olisikin jo ratkaistu: Päivi ja Anneli soittelevat heille myös kuulumissoittoja jälkikäteen. Osa asiakkaista ei halua tavata kasvotusten, vaan asiakkaan asioita hoidetaan puhelimitse. Mereon etsivien työ on erityisen tarpeen, sillä ryhmätoimintaa on pääkaupunkiseudulla jo paljon tarjolla. Pääkaupunkiseudulla onkin niin monenlaisia ryhmiä kuin kulttuurikavereita ja ulkoiluapuakin. Ryhmätoiminta ei toisaalta sovi kaikille, mutta osa asiakkaista ei myöskään halua ”jakaa ohjaajaa muiden kanssa”, kuten Päivi kertoo. Lisäksi koska tarjontaa on jo paljon, on hyvä olla palvelu, joka ohjaa niiden luokse. Päivi ja Anneli kertovat, miten monille asiakkaille Helsingin eri ryhmät ja palvelut ovat tuntemattomia.
Onnellisia kohtaamisia
Etsivien työhön kuuluu myös vapaaehtoisten ja jo löydettyjen senioreiden yhdistäminen niin, että molemmat osapuolet sopivat toisilleen niin luonteenpiirteidensä kuin käytännön aikataulujenkin suhteen. Anneli kertoi eräästä onnistumistarinasta, jossa he löysivät yhdessä asiakkaan kanssa Nappi Naapuri -palvelusta asiakkaalle puutarhatoverin. Asiakas ei pystynyt enää itse hoitamaan viljelyspalstaansa yksin, mutta apurin kanssa se onnistui. Kevään aikana toverukset kasvattelivat taimiaan ja kylvivät siemenet. Kesän aikana hoidettiin puutarhaa ja loppukesästä oli sadonkorjuun aika. Päivin onnistumistarina taas oli sellainen, jossa hän sai asiakkaansa lähtemään ryhmään näkövaikeuksista huolimatta. Asiakas ihastui ryhmään toden teolla, ja ryhmästä löytyi toinen seniori, joka lupasi auttaa asiakasta sinne kulkemisessa.
Etsivien työ on tärkeää
Lopuksi Päivi ja Anneli haluavat kannustaa kollegoitaan.
Etsivän vanhustyön verkostokeskus
Suunnittelija
Karoliina Randelin
Oman elämäntarinan kertaaminen tärkeää
Etsivät pohdiskelevat, miten osa asiakkaista on kokenut yksinäisyyttä, vaikka kalenteri olisi jo lähes täynnä. Anneli ja Päivi nostavat yhdeksi syyksi merkityksellisen tekemisen puutteen. Toisaalta he mietiskelevät myös sitä, etteivät kaikki iäkkäät välttämättä halua rasittaa läheisiään tai edes halua jakaa kaikkia kokemuksiaan perheensä kanssa. Toisinaan voi olla helpompaa puhua kokemuksistaan tuntemattomalle, etenkin jos kokemukset ovat olleet rankkoja. Yhtä kaikki, etsivät nostavat yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi iäkkään elämässä omasta elämästä kertomisen.
– Kun ikää tulee, sitä haluaa kerrata omaa historiaansa ja elämäntarinaansa, Päivi kiteyttää.
Päivi ja Anneli tekevät etsivää vanhustyötä Helsingin kantakaupungin alueella. He aloittivat tänä syksynä toiminnan myös ihan uudella alueella, Vantaan Myyrmäessä. Päivi ja Anneli etsivät erilaisin keinoin yli 65-vuotiaita iäkkäitä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet kotiin. Suurin osa asiakkaista on itse ottanut yhteyttä etsiviin. Päivi ja Anneli kertovatkin heidän mainostaneen monipuolisesti somesta lehtimainoksiin ja lentolehtisiin asti. Lisäksi Päivi ja Anneli korostavat verkostoitumisen tärkeyttä etenkin toiminnan alkuvaiheessa, vaikkei jo syntyneitä verkostojakaan voi unohtaa, vaan suhteita on jatkuvasti pidettävä yllä.
Kynnys kotoa lähdölle voi kasvaa yllättävistä syistä
Mereon etsivät tekevät yksilötyötä. Ikääntyneen kotiin mennään joko yksin tai työparina, ja parin tunnin keskustelun aikana pyritään löytämään se seikka, johon ikääntyneet eniten tarvitsevat apua. Olipa kyse sitten ulkoilukaverin löytämisestä tai vaikka uuden käsilaukun löytämisestä, on apu aina yhtä tarpeen. Etsivät kertovat asiakkaasta, jonka kotoa lähteminen oli vaikeutunut esimerkiksi juuri siitä syystä, ettei hänellä ollut sopivaa kassia mukaan otettavaksi. Vetoketjut ovat pieniä, ja jos käsien toimintakyky on heikentynyt, voi siitä tulla kynnyskysymys.
– Hän kokee itsensä teitten tukoksi ja kassalla hidastelijaksi, Päivi sanoo.
Myös jo kerrostalojen rakenteet voi tehdä esteen kotoa lähtemiselle. Etsivät harmittelevat vanhoissa kerrostaloissa olevia veräjähissejä, joita ei pyörätuolin kanssa pysty juuri yksin käyttämään.
Tapaamisen jälkeen pyritään löytämään ratkaisu ongelmaan tai vastaus toiveisiin. Asiakkuus ei suinkaan pääty kuin seinään, vaikka pulma olisikin jo ratkaistu: Päivi ja Anneli soittelevat heille myös kuulumissoittoja jälkikäteen. Osa asiakkaista ei halua tavata kasvotusten, vaan asiakkaan asioita hoidetaan puhelimitse. Mereon etsivien työ on erityisen tarpeen, sillä ryhmätoimintaa on pääkaupunkiseudulla jo paljon tarjolla. Pääkaupunkiseudulla onkin niin monenlaisia ryhmiä kuin kulttuurikavereita ja ulkoiluapuakin. Ryhmätoiminta ei toisaalta sovi kaikille, mutta osa asiakkaista ei myöskään halua ”jakaa ohjaajaa muiden kanssa”, kuten Päivi kertoo. Lisäksi koska tarjontaa on jo paljon, on hyvä olla palvelu, joka ohjaa niiden luokse. Päivi ja Anneli kertovat, miten monille asiakkaille Helsingin eri ryhmät ja palvelut ovat tuntemattomia.
Onnellisia kohtaamisia
Etsivien työhön kuuluu myös vapaaehtoisten ja jo löydettyjen senioreiden yhdistäminen niin, että molemmat osapuolet sopivat toisilleen niin luonteenpiirteidensä kuin käytännön aikataulujenkin suhteen. Anneli kertoi eräästä onnistumistarinasta, jossa he löysivät yhdessä asiakkaan kanssa Nappi Naapuri -palvelusta asiakkaalle puutarhatoverin. Asiakas ei pystynyt enää itse hoitamaan viljelyspalstaansa yksin, mutta apurin kanssa se onnistui. Kevään aikana toverukset kasvattelivat taimiaan ja kylvivät siemenet. Kesän aikana hoidettiin puutarhaa ja loppukesästä oli sadonkorjuun aika. Päivin onnistumistarina taas oli sellainen, jossa hän sai asiakkaansa lähtemään ryhmään näkövaikeuksista huolimatta. Asiakas ihastui ryhmään toden teolla, ja ryhmästä löytyi toinen seniori, joka lupasi auttaa asiakasta sinne kulkemisessa.
– Hän kertoi, miten häntä ei saa siitä ryhmästä kirveelläkään pois! Päivi kertoo hymyillen.
Etsivien työ on tärkeää
Lopuksi Päivi ja Anneli haluavat kannustaa kollegoitaan.
– Etsivät tekevät todella arvokasta työtä. En tiedä, miten paljon sitä arvostetaan yhteiskunnallisesti, kun vanhuspuoli jää niin usein katveeseen. Tämä työ on myös puolestapuhumista, sillä vanhukset eivät usein ole niitä, jotka nousevat barrikadeille tai lähtevät marssimaan banderollit liehuen oikeuksiensa puolesta, etsivät painottavat. Hienon keskustelun aikana on tullut selvyys siitä, että etsivät suhtautuvat intohimolla omaan työhönsä. Heihin voi tutustua tarkemmin esimerkiksi Facebookissa https://www.facebook.com/MEREOnEtsivat/ tai Twitterissä https://twitter.com/etsivat
Etsivän vanhustyön verkostokeskus
Suunnittelija
Karoliina Randelin
Kommentit
Lähetä kommentti