Kiinnostukseni ikäihmisten arkea kohtaan syntyi sattuman ja rahapulan johdatuksesta. Oli vuosi 2004, opintoni olivat tauolla ja tarvitsin pitkäksi venähtäneen reissun jälkeen kiperästi töitä. Ensimmäinen kohdalle osunut avoin toimi oli sijaisuus kotihoitajana. Minulla ei ollut minkäänlaista hoitoalan koulutusta, mutta varahenkilövälittäjän mielestä se ei ollut este: ”Jos osaat vaihtaa vaippoja vauvoille, niin osaat vaihtaa vaippoja aikuisellekin.” Alalla oli huutava pula sijaisista. Varahenkilövälittäjä oli kannustuksessaan osittain oikeassa: työssä kyllä pärjäsi kohtuullisesti etnologiopiskelijan havainnointitaidoilla ja maalaisjärjellä. Nautin ikäihmisten kohtaamisista kahden kesken, heidän tarinoistaan ja arkielämän havainnoinnista. Varahenkilövälittäjä oli kuitenkin myös väärässä. Suuri haaste työssä oli toistuva riittämättömyyden tunne. Ammattiosaamisen puute lisäsi kollegoitteni työtä: jonkun piti aina hoitaa osa toimenpiteistä puolestani. Asiakkailla oli arjen haasteita, jo...