Siirry pääsisältöön

Rohkea kokeileminen kannattaa etsivässä työssä


Helsinkiläisen Omakotisäätiön Birgitta Bakker ja hänen työparinsa Sirkku Sjöman etsivät haasteellisessa elämäntilanteessa olevia ikäihmisiä Puotilassa ja lähialueilla jalkautumalla muun muassa yhteisökävelyjen avulla. Myös kohtaamiskoira Ruska auttaa heitä. Omakotisäätiö on aiemmin keskittynyt lähinnä vanhusten asumispalveluihin, mihin Birgitan ja Sirkun Kanto-hanke tekevät muutoksen. Hankkeen tarkoitus on löytää apua tarvitsevia ikäihmisiä ja avata Omakotisäätiön ovia uusille ihmisille.

Kohtaamiskoira Ruska on berninpaimenkoira, joka emäntänsä Birgitan mukaan soveltuu erityisen hyvin tehtäväänsä. Ihmisrakas ja lempeä koira on apuna jään särkemisessä keskustelujen aikana ja toisaalta koiran silittämisestä jo itsestään saa hyvän mielen pitkäksi aikaa. Ruska on Birgitan kolmas berninpaimenkoira, ja Birgitan mukaan hänen berninpaimenkoiransa ovat muun muassa parantaneet yhden naapuruston lapsen koirakammon rauhallisella olemuksellaan.

Jalkautuminen yksi ykköskeinoista
Koiran käytön lisäksi juuri jalkautuminen on ollut tehokkain tapa löytää apua tarvitsevia ikäihmisiä Bakkerin mukaan. Myös puskaradio ja yhteistyö seurakunnan, sosiaalityön sekä geronomiopiskelijoiden kanssa on tuottanut tulosta. Yhteistyössä seurakunnan kanssa järjestetyt yhteisökävelyt ovat olleet yksi toimiva keino ihmisten tavoittamiseen, sillä kävelyihin on helppo lähteä mukaan ja toisaalta kävelyllä voi törmätä sattumalta ihmisiin, joita Omakotisäätiön toiminta saattaisi kiinnostaa tai jotka muuten tarvitsevat Kanto-hankkeen etsiviä.
- Olemme löytäneet juuri ne oikeat tukea tarvitsevat henkilöt jalkautumisemme avulla, Bakker kertoo tyytyväisenä.

Henkilökohtaisuus on valttia
Bakker ja Sjöman kantavat kävelyidensä yhteydessä mukanaan toimintaansa esitteleviä esitteitä, jotta niitä voi uusiin ihmisiin törmätessään jakaa eteenpäin. Tämä auttaa myös luottamuksen herättämisessä, sillä Kanto-hankkeen etsivillä ei ole esimerkiksi työasuja, joista heidän voisi päätellä olevan niin sanotusti oikealla asialla. Bakkerin mielestä juuri henkilökohtainen kutsu esimerkiksi kävelyn yhteydessä sanottuna toimii erittäin tehokkaasti ihmisten tavoittamisessa.
- On eri asia, että kutsut juuri minut, kuin että lukisi ilmoituksen vaikkapa lehdestä, Bakker sanoo.
Kävelyiden yhteydessä voi hypätä myös riksapyörän kyytiin, jolloin liikuntakyvyn aleneminenkaan ei ole esteenä yhteiseen retkeen osallistumiselle.

Tiedottaminen kunniaan
Bakker ja Sjöman ovat kokeilleet muunkinlaisia keinoja ikääntyneiden ihmisten tavoittamiseen. He ovat jakaneet ilmoituksia toiminnastaan muun muassa paikallisiin kauppoihin, seurakunnan kerhotiloihin ja eri järjestöille, kuten eläkeläisjärjestöille ja Martoille. Tiedottamisen tuloksena esimerkiksi yksi puotilalainen oli vinkannut Omakotisäätiöstä ja Kanto-hankkeesta tuntemalleen ikäihmiselle, joka oli sitten innostunut lähtemään mukaan toimintaan. Monipuolisten eri tavoittamiskeinojen tuloksena Bakker ja Sirkku ovat saaneet ikäihmisiä mukaan Omakotisäätiön toimintaan, kuten ryhmiin.
- Meillä on tarkoituksena tehdä Omakotisäätiöstä kaikille ikäihmisille avoin kohtaamispaikka, niin alueen ikäihmisille kuin Omakotisäätiön asukkaillekin, Bakker kertoo.

Osallisuutta tukemassa
Birgitta ja Sirkku haluavat, että ikäihmiset myös osallistuvat itse toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen ja järjestämiseen. Osallisuuden tukeminen onkin yksi Kanto-hankkeen tavoitteista. Kanto-hankkeessa pyritään kuitenkin huomioimaan myös ne ikäihmiset, jotka eivät syty ryhmätoiminnasta. Heille Bakker ja Sjöman pyrkivät löytämään esimerkiksi vapaaehtoisen lenkkikaverin tai kyläilijän tai mitä ikinä ikäihminen itse haluaakaan. Tarvittaessa Bakker ja Sjöman myös ohjaavat löytämänsä ikäihmisen eteenpäin, mikäli hän tarvitsee esimerkiksi ammattiapua tai ei muuten ole vielä tarvitsemiensa palveluiden piirissä.

Taustatyö & rohkea kokeileminen = toimiva yhtälö
Lopuksi Bakker antaa vinkin muille etsiville. Hänen mukaansa etsivä ja löytävä vanhustyö kannattaa aloittaa tutustumalla alueeseen ja sen karttaan. Bakker oli itse tutustunut Puotilaan kartan ja polkupyörän avulla ja tutkinut alueen kiintopisteet kaupoista kouluihin asti. Alueeseen tutustumisen jälkeen Bakker suosittelee ottamaan mahdollisimman laajan arsenaalin erilaisia tavoittamisen keinoja käyttöön ja kokeilemaan rohkeasti, mikä omalla alueella toimii. Oli paras keino sitten jalkautuminen tai paikallislehdessä ilmoittelu, se selviää helpoiten kokeilemalla.

Kanto-hanke on osa Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:n ja Ikäinstituutin koordinoimaa Elämänote-ohjelmaa, josta lisää voi lukea täältä

Karoliina Randelin
Suunnittelija
Etsivän vanhustyön verkostokeskus

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolme kovaa koota etsivään työhön: katso & kohtaa, kiireettömästi

Katherine Schaflerin, newyorkilaisen psykoterapeutin, artikkelin mukaan kaikki ihmiset kyselevät toisiltaan jokaisessa kohtaamisessa neljää kysymystä joko tiedostetusti tai tiedostamattaan. Nämä neljä kysymystä vapaasti suomennettuina ovat: Näetkö minut?  Välitätkö siitä, että olen tässä?  Olenko sinulle tarpeeksi hyvä, vai pitääkö minun muuttua jollain tapaa?  Olenko sinulle merkityksellinen? Voinko aistia sen tavasta, jolla katsot minua?  Kysymykset ovat erittäin tärkeitä läheisissä ihmissuhteissa, mutta myös jokapäiväisissä kohtaamisissa. Jopa niissä satunnaisissa kohtaamisissa, jotka eivät toistu enää ikinä, saatetaan hakea vastausta näihin kysymyksiin. Schaflerin mukaan on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä katseellaan vastaamaan näihin kysymyksiin myöntävästi. Se tapahtuu oikeasti katsomalla ihmistä sen sijaan, että vain näkisi hänet. Tähän voi riittää jopa se, että lyhyen vilkaisun lisäksi katsoo ihmistä uudestaan vaikka vain sekunnin ajan. Etsi...

Mielenterveysosaaminen vanhustyön työvälineenä

Kiinnostukseni ikäihmisten arkea kohtaan syntyi sattuman ja rahapulan johdatuksesta. Oli vuosi 2004, opintoni olivat tauolla ja tarvitsin pitkäksi venähtäneen reissun jälkeen kiperästi töitä. Ensimmäinen kohdalle osunut avoin toimi oli sijaisuus kotihoitajana. Minulla ei ollut minkäänlaista hoitoalan koulutusta, mutta varahenkilövälittäjän mielestä se ei ollut este: ”Jos osaat vaihtaa vaippoja vauvoille, niin osaat vaihtaa vaippoja aikuisellekin.” Alalla oli huutava pula sijaisista. Varahenkilövälittäjä oli kannustuksessaan osittain oikeassa: työssä kyllä pärjäsi kohtuullisesti etnologiopiskelijan havainnointitaidoilla ja maalaisjärjellä. Nautin ikäihmisten kohtaamisista kahden kesken, heidän tarinoistaan ja arkielämän havainnoinnista. Varahenkilövälittäjä oli kuitenkin myös väärässä. Suuri haaste työssä oli toistuva riittämättömyyden tunne. Ammattiosaamisen puute lisäsi kollegoitteni työtä: jonkun piti aina hoitaa osa toimenpiteistä puolestani. Asiakkailla oli arjen haasteita, jo...