Siirry pääsisältöön

Nuoriso- ja nettietsivän vinkit etsivään vanhustyöhön


Etsivän vanhustyön verkostokeskus tapasi Helmi Korhosen, Etsivän nuoriso- ja verkkotyön ammattilaisen, eräänä kesäisenä iltapäivänä espanjalaistyylisessä pikkukahvilassa. Korhonen kertoi mielenkiintoisesta työhistoriastaan ja antoi liudan todella hyödyllisiä vinkkejä kaikille etsiville hyödynnettäviksi. Vaikka etsivä nuorisotyö ja -nettityö poikkeaakin joiltain osiltaan etsivästä vanhustyöstä, yhteistä ydintä kaikissa etsivän työn muodoissa on paljon.

Yhdessä nuorten kanssa
Korhonen törmäsi etsivään nuorisotyöhön ensimmäistä kertaa opiskellessaan yhteisöpedagogiksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Etsivää nuorisotyötä käytettiin menetelmänä yhdellä kurssilla ja Korhonen teki myös opinnäytetyönsä siitä. Sittemmin Korhonen on tehnyt etsivää nuorisotyötä erilaisissa hankkeissa, joissa muun muassa päädyttiin kehittämään nuorten suosimia paikkoja, kuten kauppakeskuksia, yhdessä nuorten kanssa.

Nuorten Palvelu ry:n Nuorten reviireillä -projektin tavoitteena oli edistää nuorten tasa-arvoa, osallisuutta ja vastuullisuutta kaupallisissa tiloissa sekä kehittää kaupallisissa tiloissa toimivien aikuisten ja nuorten keskinäistä ymmärrystä. Nuoret pääsivät muun muassa mukaan suunnittelemaan kauppakeskusten tiloja nuorille sopiviksi. Esimerkiksi Isossa Omenassa on nuorten toiveesta akvaario. Lisäksi Nuorten Palvelu ry on kouluttanut nuorten omia järjestyksenvalvojia eli NOJIA, jotka ovat nuorten kohtaamiseen erikoistuneita järjestyksenvalvojia.

Tarkoituksena toivon luominen
Korhonen on tehnyt myös etsivää nettityötä ja nykyisessä työssään Sosped säätiön Digipelirajat’on -hankkeessa hän pääsee niin ikään hyödyntämään etsivää osaamistaan. Digipelirajat’on tarjoaa tietoa, tukea ja vertaisuutta ongelmallisesta digipelaamisesta valtakunnallisesti 18-29 -vuotiaille nuorille aikuisille. Etsivässä nettityössä on Korhosen mukaan paljon samoja piirteitä kuin livenäkin tehtävässä etsinnässä: Siinä ollaan saatavilla, näkyvillä ja toivotetaan tervetulleeksi puhumaan. Lisäksi ihmisellä on myös netissä oikeus määritellä keskustelun kesto ja keskustelun aiheet.
– Etsivässä nuoriso- ja nettityössä on tarkoituksena motivoida ja kuulla nuorta, löytää ratkaisumalleja mahdollisiin ongelmiin ja ylipäänsä luoda toivoa, Korhonen summaa.

Tunne kohteesi
Korhosen mukaan kaiken A ja O kaikenlaisessa etsivässä työssä on oman kohderyhmän tuntemus. Digipelirajat’on-hankkeen kohderyhmä, ongelmallisesti digipelaavat nuoret aikuiset, eivät esimerkiksi juurikaan käytä tavanomaisia verkkoetsivän työn kanavia, kuten perinteistä sosiaalista mediaa. Korhosen kohderyhmä käyttää esimerkiksi Discord-sovellusta, jota voisi kutsua pelaajien Skypeksi. Korhosen mukaan kohderyhmän segmentointi on myös oleellista, koska koko kohderyhmäkään ei ole yhtenäinen joukko, jonka jäsenet olisivat kaikilta ominaisuuksiltaan samanlaisia.

Etsivä työ on pimeässä hapuilua & mahdollisuuksien markkinointia
Kohderyhmän tunteminen ja osaryhmiksi luokittelu auttaa myös kohteen tavoittamisessa, joka lienee yksi kaikkien etsivien perusongelmista.
– Tämmöistä hapuilua pimeässähän tämä etsivä työ on, Korhonen sanoo osuvasti.
Toisaalta Korhonen kuvailee hienosti etsivän työn tehtävää:
– Etsivä markkinoi asiakkaalleen muutoksen mahdollisuuksia.
Korhonen antaa lisää vinkkejä ihmisten tavoittamiseen, joka myös etsivässä vanhustyössä on yksi kestopulmista.
– Näkyville meneminen, laaja-alainen viestintä, joka lähtee jo ihan työvaatteista sekä käytetyistä lomakepohjista. Kaikki tulee valita oman kohderyhmän mukaisesti, Korhonen pohtii.

Lisäksi Korhonen vinkkaa, että kohdennettu, oikea-aikainen viestintä, on toimivampaa kuin jatkuva viestien tuuttaaminen eri kanaviin. On tärkeää miettiä brändiä, erottautua rohkeasti ja sanoittaa viestit omaan suuhun sopiviksi. Oppia voi ottaa myös muilta etsiviltä, kysyä mitä muut ovat tehneet ja sparrata toisia tekemisissään. Lisäksi kohderyhmää itseään tulee kuunnella erityisen tarkasti ja kehittää toimintaaa saamansa palautteen mukaan.

Lue lisää Korhosen hankkeesta:


digipelirajaton.fi


Karoliina Randelin

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rohkea kokeileminen kannattaa etsivässä työssä

Helsinkiläisen Omakotisäätiön Birgitta Bakker ja hänen työparinsa Sirkku Sjöman etsivät haasteellisessa elämäntilanteessa olevia ikäihmisiä Puotilassa ja lähialueilla jalkautumalla muun muassa yhteisökävelyjen avulla. Myös kohtaamiskoira Ruska auttaa heitä. Omakotisäätiö on aiemmin keskittynyt lähinnä vanhusten asumispalveluihin, mihin Birgitan ja Sirkun Kanto-hanke tekevät muutoksen. Hankkeen tarkoitus on löytää apua tarvitsevia ikäihmisiä ja avata Omakotisäätiön ovia uusille ihmisille. Kohtaamiskoira Ruska on berninpaimenkoira, joka emäntänsä Birgitan mukaan soveltuu erityisen hyvin tehtäväänsä. Ihmisrakas ja lempeä koira on apuna jään särkemisessä keskustelujen aikana ja toisaalta koiran silittämisestä jo itsestään saa hyvän mielen pitkäksi aikaa. Ruska on Birgitan kolmas berninpaimenkoira, ja Birgitan mukaan hänen berninpaimenkoiransa ovat muun muassa parantaneet yhden naapuruston lapsen koirakammon rauhallisella olemuksellaan. Jalkautuminen yksi ykköskeinoista Ko...

Kolme kovaa koota etsivään työhön: katso & kohtaa, kiireettömästi

Katherine Schaflerin, newyorkilaisen psykoterapeutin, artikkelin mukaan kaikki ihmiset kyselevät toisiltaan jokaisessa kohtaamisessa neljää kysymystä joko tiedostetusti tai tiedostamattaan. Nämä neljä kysymystä vapaasti suomennettuina ovat: Näetkö minut?  Välitätkö siitä, että olen tässä?  Olenko sinulle tarpeeksi hyvä, vai pitääkö minun muuttua jollain tapaa?  Olenko sinulle merkityksellinen? Voinko aistia sen tavasta, jolla katsot minua?  Kysymykset ovat erittäin tärkeitä läheisissä ihmissuhteissa, mutta myös jokapäiväisissä kohtaamisissa. Jopa niissä satunnaisissa kohtaamisissa, jotka eivät toistu enää ikinä, saatetaan hakea vastausta näihin kysymyksiin. Schaflerin mukaan on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä katseellaan vastaamaan näihin kysymyksiin myöntävästi. Se tapahtuu oikeasti katsomalla ihmistä sen sijaan, että vain näkisi hänet. Tähän voi riittää jopa se, että lyhyen vilkaisun lisäksi katsoo ihmistä uudestaan vaikka vain sekunnin ajan. Etsi...

Mielenterveysosaaminen vanhustyön työvälineenä

Kiinnostukseni ikäihmisten arkea kohtaan syntyi sattuman ja rahapulan johdatuksesta. Oli vuosi 2004, opintoni olivat tauolla ja tarvitsin pitkäksi venähtäneen reissun jälkeen kiperästi töitä. Ensimmäinen kohdalle osunut avoin toimi oli sijaisuus kotihoitajana. Minulla ei ollut minkäänlaista hoitoalan koulutusta, mutta varahenkilövälittäjän mielestä se ei ollut este: ”Jos osaat vaihtaa vaippoja vauvoille, niin osaat vaihtaa vaippoja aikuisellekin.” Alalla oli huutava pula sijaisista. Varahenkilövälittäjä oli kannustuksessaan osittain oikeassa: työssä kyllä pärjäsi kohtuullisesti etnologiopiskelijan havainnointitaidoilla ja maalaisjärjellä. Nautin ikäihmisten kohtaamisista kahden kesken, heidän tarinoistaan ja arkielämän havainnoinnista. Varahenkilövälittäjä oli kuitenkin myös väärässä. Suuri haaste työssä oli toistuva riittämättömyyden tunne. Ammattiosaamisen puute lisäsi kollegoitteni työtä: jonkun piti aina hoitaa osa toimenpiteistä puolestani. Asiakkailla oli arjen haasteita, jo...